Sinut viedään minne et tahdo - Paaviuden historia Gregorius IX:stä Julius II:een

Orastava renessanssi enteili loppua keskiajan maailmalle, johon maallisen ja hengellisen miekan yhteistyö oli tuonut järjestyksen. Muuttuvassa maailmassa paavien vanhat vastaukset eivät enää päteneet, kun maalliset ruhtinaat viittasivat kintaalla kirkonkirouksille ja ristiretkikehotuksille, konsiliaarinen liike vaati piispojen ja yliopisto-oppineiden kokousta kirkon korkeimmaksi päättäjäksi ja Sacrum Romanum Imperiumin keisaritkin kutistuivat pelkiksi saksalaisiksi paikallisruhtinaiksi. Miten paavit rakensivat yhtenäistä kristikuntaa ja universaalia kirkkoa kansallisvaltioihin pirstoutuvassa maailmassa?

Jaro Karkisen kunnianhimoisen paaviuden historiaa käsittelevän kirjasarjan neljäs osa, Sinut viedään minne et tahdo, johdattaa lukijan narratiivisen historiankirjoituksen keinoin uuden ajan alkukajastukseen ja aivan reformaation kynnykselle. Vaiheikkaina vuosisatoina Rooman piispat hakivat uutta alkua Etelä-Ranskan Avignonissa, mutta muutto hajotti lopulta Euroopan peräti kolmen kilpailevan paavin kannattajiin. Toisaalta vaikeiden aikojen keskellä esimerkiksi Suomi eli katolista huippukauttaan, ja syrjäinen lähetysalue liittyi vankasti kristikunnan rakenteisiin. Kun nouseva rahatalous pakotti kirkon keskittämään hallintoaan, paavilliset veronkantajat ilmaantuivat Pohjolaankin ja Turun piispannimitykset vahvistettiin paavin kuuriassa.

Pietarin ja Paavalin kaupunkiin palanneilla renessanssipaaveilla oli varaa toteuttaa poliittisia ja taiteellisia hankkeitaan, mutta onnistuivatko he tasapainottamaan velvollisuutensa Roomasta huolehtijoina, italialaisina ruhtinaina ja kirkon universaaleina piispoina?

Sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet kirjat Tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni, Kaitse minun lampaitani ja Annan sinulle taivasten valtakunnan avaimet.