Rukouskoulu

Surožin arkkipiispa Anthony Bloomin Rukouskoulu opastaa käytännönläheisesti, mitä tulee ottaa huomioon ja mitä voi tehdä, jos haluaa rukoilla. 

Rukouksessa on kirjoittajan mukaan kyse aina kohtaamisesta ja syvästä suhteesta kahden persoonan välillä. Aivan kuten toista ihmistä ei voi pakottaa suhteeseen, myöskään Jumalaa ei voi tähän suhteeseen pakottaa: "Se, että Jumala voi ilmaista meille läsnäolonsa tai yhtä hyvin jättää meidät siihen käsitykseen, että hän on poissa, kuuluu osana tähän elävään ja todelliseen suhteeseen." Rukouskoulu lähteekin liikkeelle Jumalan poissaolon tunteesta. Muita kirjassa käsiteltäviä teemoja on kolkutus ovelle, pyrkimys kohti sisintä, ajan hallinta ja Jumalan kohtaaminen. Esitys nousee tekijän kristittynä ja sielunhoitajana saamien kokemusten pohjalta. 

Kirjan loppuun liitetyt kaksi lyhyttä meditaatiota valaisevat eräitä ortodoksisen kristillisyyden erityispiirteitä. Johdantona puolestaan toimii metropoliitta Anthonyn haastattelu, jossa hän kertoo elämänvaiheistaan.

Anthony Bloom (Andrei Bloom, 1914-2003) vietti varhaislapsuutensa Venäjällä ja Persiassa, josta perhe Venäjän vallankumouksen aikaan joutui muuttamaan Pariisin. Andrei kävi Pariisissa koulunsa ja valmistui lääkäriksi. Kiinnostus ortodoksiseen  teologiaan syntyi vähän ennen toista maailmansotaa ja munkiksi Bloom vihittiin 1943. Munkki Anthony vihittiin papiksi Lontooseen 1948, piispaksi 1957 ja arkkipiispaksi 1962. Metropoliitan arvoon hän kohosi vuonna 1965. Suomeksi Metropoliitta Anthonyn kirjoista on kännetty Rukouskoulun lisäksi Tuhlaajapojan paluu, Elävä rukous sekä Jumala ja ihminen.