Matkalla elämääni

Läheisriippuvuus on termi, jota Suomessa on käytetty jo vuosia - mitä se oikeasti tarkoittaa? Usein siitä kuulee puhuttavan niin kuin läheisen ihmissuhteen tarve olisi jotakin, josta olisi kehitettävä itsensä pois. Täytyy vapautua ja olla riippumaton, itsenäinen ja kaikista ihmisistä irrallaan. Sitten vasta elää oikeaa elämää, on vapaa ja toteuttaa itseään.

Kirjassaan Heli Karjalainen pyöräyttää läheisriippuvuuden käsitteen alkujuuriaan myöten iloisesti ympäri ja lähtee tarkastelemaan ihmisyyttä ja ihmissuhteita "kimppariippuvuuden" näkökulmasta. Silloin kun pääroolissa on alkoholismi tai syömishäiriö, näytelmä on jokseenkin selkeä: ongelmalla on nimi. Mutta miten on silloin, kun suurta ongelmaa ei ole ja kuitenkin tuntuu, että oma elämä jää elämättä? Kaikki on hyvin, vai onko sittenkään?