Piparminttupoika

Piparminttupoika kuvaa yhdeksäntoistavuotiasta Lottaa, joka voi vihdoinkin katsella toiveikkaasti tulevaisuuteen: vakava sairaus on voitettu ja vierelle ilmestyy hymyilevä, energiaa pursuava Jooa. Elämä ja rakkaus kutsuvat, mutta miten löytää se omalta tuntuva polku.

Tiina Lehtineva kertoo kirjastaan itse:

Piparminttupojan idea syntyi alunperin jo lukiossa joskus vuosien 2004 ja 2006 välillä. Sen oli alunperin tarkoitus olla tarina kahdesta tytöstä, jotka tapaavat ja ystävystyvät sairaalassa, mutta siitä tulikin jotain enemmän. Piparminttupojasta kasvoi tarina siitä, kuinka rakennetaan uusi elämä sen jälkeen, kun kaikki on muuttunut. Kirja kertoo rohkeuden löytämisestä ja pelkojen voittamisesta, yksinäisyydestä ja onnellisuudesta, rakkaudesta ja toivosta. Se on tarina löytämisestä ja kaipuusta löytää.

Tarinan kirjoitusprosessi oli pitkä, mutta pääasiallinen mekaaninen työ tapahtui keväällä 2010. Jotenkin vain oli tämän kirjan vuoro tulla kirjoitetuksi loppuun ja työstinkin sen aika nopeasti muutamissa viikoissa valmiiksi siitä, mihin kirja oli aikanaan jäänyt. Muistan istuneeni paljon keittiössä kirjoittamassa elämää ja hälinää ympärilläni.

Tähän kirjaan olen kadottanut paljon itseäni. Lotta on lainannut minulta niin luonteenpiirteitä kuin kokonaisia muistoja ja arpiakin. Moni lukija on halunnut kertoa tarinan koskettaneen heitä. Moni on samaistunut Lotan pelkoihin ja epävarmuuteen. Enkä ihmettele. Olenhan yksi heistä. Jokaisella meillä on omat kipupisteemme, mutta todellinen koetus on se hetki, kun pitäisi olla rohkea ja uskaltaa olla oma itsensä - arpineen ja kaikkineen.