Usko, toivo ja raskaus - Vanhoillislestadiolaista perhe-elämää

Vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä suurperhe on ihanne ja ehkäisy tabu. Kiiltokuvalla pullantuoksuisesta äidistä on kuitenkin kääntöpuolensa: ulospäin onnellinen suurperheen äiti saattaa epätoivoissaan rukoilla keskenmenoa. Osalle vanhoillislestadiolaisista perheistä liikkeen ankara seksuaalioppi, ehkäisykielto ja suurperheen ihanne käyvät ylitsepääsemättömän raskaaksi. Perheissä koetaan tyytymättämyyttä, uupumusta ja masennusta.

Aila Ruohon ja Vuokko Ilolan kirjassa Usko, toivo ja raskaus äänensä saavat kuuluviin vanhoillislestadiolaisen liikkeen pahoinvoivat jäsenet, jotka eivät voi kertoa tunteistaan ja kokemuksistaan yhteisön sisällä. Teksteistä tulee koskettavasti ilmi sekä suuren perheen ja yhteisön tuoma turva että liikkeen nurja puoli.

Ruoho ja Ilola etsivät kirjassaan Usko,toivo ja raskaus vastauksia muun muassa seuraaviin kysymyksiin: Millaista on elää suurperheessä lapsena, sisarena, vanhempana? Voiko yhteisössä, jossa halutaan ottaa kaikki lapset vastaan, olla haluamatta suurperhettä tai lapsia lainkaan? Miltä tuntuu olla ei-toivottu tai äidin huomiota vaille jäänyt suurperheen lapsi? Onko väärin ehkäistä, jos ei jaksa hoitaa uutta vauvaa, ja miksi ehkäisyoppi ylipäätään on niin tärkeällä sijalla vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä?

Usko, toivo ja rakkaus - Vanhoillislestadiolaista perhe-elämää on syntynyt kirjoittajien tarpeesta ymmärtää vanhoillislestadiolaista perhe-elämää tarkemmin sekä aidosta huolesta liikkeen parissa olevien ihmisten hyvinvoinnista. Sekä Aila Ruoholla että Vuokko Ilolla on omakohtaista historiaa vanhoillislestadiolaisen liikkeen parissa.