Kaksi kirjoitusta Jumalan olemassaolosta - Monologion ja Proslogion

Keskiajan merkittävimpiin filosofeihin ja teologeihin kuulunut Anselm Canterburylainen tunnetaan niin sanotusta ontologisesta jumalatodistuksesta ja järjen korostamisesta. Pääteoksensa Monologionin ja Proslogionin Anselm tarkoitti yhdessä kulkevaksi teospariksi. Niissä käsitellään kristilliseen jumalaoppiin liittyviä aiheita ja niiden rationaalista perusteltavuutta.

Monologionissa Anselm asettautuu kristinuskoa tuntemattoman henkilön asemaan ja esittää, miten tällainen henkilö voisi vakuuttua uskon sisällöistä pelkän järjen avulla. Proslogionissa hän tarkastelee Jumalan olemassaoloa ja ominaisuuksia sellaisen kristityn näkökulmasta, joka pyrkii ymmärtämään uskomaansa. Teosten kreikkalaisvaikutteiset nimet liittyvät niissä käytettyyn esitystapaan: Monologion on yksinpuhelu, kun taas Proslogion on puhuttelu.

Kaksi kirjoitusta Jumalan olemassaolosta sisältää suomentaja Tuomo Holopaisen laatiman laajan johdannon, joka valottaa mielenkiintoisesti muun muassa Anselmin elämää varhaiskeskiajan Euroopassa sekä Monologionin ja Proslogionin syntyhistorian kiemuraisia vaiheita.