Jumalasta voi puhua

Kantin jälkeisessä uskonnonfilosofisessa ja teologisessa keskustelussa on varsin laajalle levinnyt ajatus siitä, että Jumalan toiseus on sitä luokkaa, ettei inhimillisen kielen käsitteillä ole minkäänlaista kosketuspintaa transsendentin Jumalan olemuksen kanssa. Tästä syystä Jumalasta ei voida tosi asiassa sanoa mitään mielekästä. Teologian traditiosta löytyy kuitekin perusteluja vastakkaisellekin näkemykselle.

Kirkkoherra Sammeli Juntusen kirjassa Jumalasta voi puhua keskitytään näiden syiden kartoittamiseen. Kirja lähtee liikkeelle luonnontieteiden ja luomisuskon välisestä keskustelusta, joka edustaa nykyaikaista luonnollista teologiaa. Se ei kuitenkaan voi viedä jumalapuhetta "porstuaa pidemmälle". Jumalapuhe tarvitsee Jeesuksessa tapahtunutta taivaan ja maan yhdistymistä, jossa inhimilliset sanat saavat tarttumapinnan Jumalaan. Jumalasta voi kuin voikin puhua!